Voin kertoa teille alkuun, että kyllä. Uramessut koittivat. Se oli lukiomme viimeinen päivä, mutta ei. En löytänyt vakaata uraa ja suuntaa, kuten vanhempani toivoivat. Kuvassa näkyy vain osa ammateista, joita auditoriossa oli esillä. Kiersimme Maoon kanssa kaikki. Hän päätyi asianajajaan ja minä ulkona olevan mainoskyltin perusteella tavoittelemaan näytteliijää. Minä tulisin esiintymään televisiossa, mainoksissa ja kulkemaan punaisella matolla.

 

Taneli oli onneksi yhtä ulapalla, kuin minä aiemmin. Emme siis tuottaneet perheillemme kovinkaan suurta onnistumisen tunnetta, sillä Taneli ei halunnut perheyritykseen. Päätimme, kuitenkin juhlia yhteissynttärit ja kihlautua virallisesti. Tässä sitä siis ollaan. Aikuisina ja kihloissa lukion ensirakkauden kanssa!

Näin mainoksessa ulkona mainostoimiston nimen, googletin sen ja löysin numeron johon otin yhteyttä. He lupasivat tavata minut valmistujaisteni jälkeen! Elämme siis jänniä aikoja.

 

 

Oli viimein aika  valmistujaisten! Tuntui, että olisi kestänyt ikuisuus. Odotin vain tulevaa. Ilokseni sain myös kertoa hikipinko siskoni valmistuvan myös kanssani. Etuajassa valmistuminen oli harvinaista, mutta hänellä oli taidot hanskassa!

Olin ylpeä isosisko.

 

Koulun henkilökunnan puheen jälkeen oli lukion priimuksen vaivaannuttava puhe. Hän ei ollut sitten yhtään karismaattinen... Häpeäisi. Itse en pässyt, koska hyvistä numeroista huolimatta olin aina myöhässä.

 

Äitini Cassandra tuli katsomaan sekä Kaisaa, että minua, sillä isä ja Miko eivät päässeet. Maoa ei näkynyt myöskään valmistujaisissa.. Eikä Tanelia.

Kaikki me silti valmistuimme. Äitini oli jälleen vauhdissa ja iski kanssani valmistuvia yleisössä. Anna nyt minun kaikki kestää!

 

Todistusten jako oli kaunis tilaisuus. Äitini liikuttui meidän hakiessa todistukset ja juhlien ylpeänä.

- Seuraavana Brianna Kibo-Lidol. Sanoinkohan nimeä oikein? Yksi parhaista oppilaistamme. 

Kiitin todistuksen saadessa ja kättelimme. TIlaisuus kesti monta tuntia olihan vieraita ja valmistuvia paljon.

 

Lopuksi oli aika hattujen heiton ja todistusten sekä tarjoilu. Emme kuitenkaan jääneet tarjoiluun, sillä huomenna olisi työhaastattelu mainostoimistoon ja ensimmäiset koekuvaukset. Jännitin niitä valtavasti äitini kanssa. Äitini oli yväksynyt urani ja totesi vain kerran tästä puhuessamme, että onneksi olemme arvostetussa asemassa ja meillä oli kuuluisuus puolellamme sekä raha.

Oikeassahan hän oli. Tuskin muuten olisin saanut edes mahdollisuutta..

 

Kaniasussa tanssien pesumainoksessa. Sain, kuin sainkin paikkani mainostoimistossa. Ylentyen suoraa näyttelijäksi televisioon. Seuraavaksi pääsisin työstämään neiti Redin seikkailuja jokin merirosvo elokuva joka vaatisi kovaa kuntoa. Kiitos jälleen äitini.

 

Jaoin luvun kahteen osaan, ettei tule liian puduttavaa lukemista. Toivottavasti pian pääsemme tapahtumien äärelle. Odotan eniten häitäni! Tuleva rova Goottila, vai mitä? Ei ei vain. En vaihda sukunimeä lapseni saa kantaa nimeä Lidol kunnialla ja minä muistoja rakkaasta äidistä. TOivottavasti häät korjaisivat välini isään...

 

Ja hyää joulun odotusta! <3