Kerron tai ainakin yritän kertoa lyhyesti, millaista on olla sukua Lidolille. Tai ylipäätään kuulua arvosettuun sukuun. Otetaan faktat faktoina. Simlandiassa suvuilla on omat tarinansa ja haamunsa. Arvostettuja sukuja ovat mm. Goottilat, Kurjenkaulat, Terhakaiset (omalla tavallaan..) ja Eririkkaat. Sitten olemme me. Keitä ovat Lidolit?

Ensimmäiseksi haluat varmaan kuulla, mikä tekee Lidoliseista ihmeellisen? Esittelen syyn sille ja se on tässä. Äitini Cassandra Lidol. Köyhistä oloista kotoisin, sääli stipendillä koulutettu orpo. Itse huipulle kavunnut itsenäinen ja kaikkien rakastama nainen. Äitini ei, koskaan puhu omasta lapsuudesta tai juuristaan, koska ei niistä itse tiedä. Hän kasvoi orpokodissa vaikeissa oloissa, mutta loisti kuin kirkas tähti julkisessa koulussa, josta sai, kuin saikin stipendin kuuluisaan lukioon ja yliopistoon.

 

7.11.2022_21.02.31.jpg

Yksinkertaisesti hän vain oli lahjakas ja menestyi ominavuin. Lopulta valmistuttua hän hakeutui harjoitteliaksi Simlandian ainoaan sairaalaan. Äitini kohosi hurjaa vauhti urallaan kirurgiksi. Onnistuneita hoitoja ja leikkauksia, ei yhtään epäonnistumista koko uransa aikana. Minut hän hankki myöhään, koska työ oli hänelle kaikki kaikessa. Olihan hän pääasiassa työnarkomaani...

Haluan, kuitenkin korostaa, ettei äitini ollut, missään kohtaa huono äiti! Sain parhaimman lapsuuden hänen kanssaan, vaikka hän oli vähän kotona, sillä kaikki ne hetket jotka olimme yhdessä olivat ainutlaatuisia retkiä, lomia, krja hetkiä ja naurua. En vain aina ollut helppo. Olimme, kuitenkin rikkinäinen perhe.

 

26.10.2022_21.34.22.jpg

Saaden tähän väliin esitellä isäni Akira Kibo. Niin onnellisen näköinen pari, mutta totuus niin kovin kaukana siitä. Isäni oli nuori, rahan ahne, ei menestyvää sorttia. Sanottaisiinko, että onnenonkija, jonka tuuri petti äidin alkaessa odottamaan minua. 

Vanhempani tapasivat sairaalassa. Isäni oli äidin potilaana. Maine taisi kiiriä edellä. Isälläni oli vaiheita, kun hän oli elämässä ja mokaili. Vaiheita, kun hän mokaili pahasti, jolloin ei ollut osa elämääni. Äiti siis jäi yksinhuoltajaksi, vaikka kaikkensa yritti tätä korjata.

 

28.10.2022_19.35.55.jpg

Tapahtumat, mitkä johtivat tähän olivat äitini kannalta todella surkeat. Säälin äitiäni, kun sain vanhempana tietää totuuden. Lapsen ei tulisi kantaa kaunaa vanhempiensa välisistä asioista, mutta on kovin hankalaa olla ajattelematta asioita ja tapahtumia.

Äiti haki rahapulansa vuoksi kämppäkaveria, vähän ennen, kuin alkoi odottamaan minua. He muuttivat sitä ennen isäni kanssa yhteen, jotta aikaa olisi helpompi jakaa töiden ja suhteen kesken. Isäni oli työtön, joten rahallisesti, ei kovin kannattava vaihtoehto.

Yksi kämppäkaveri ehdokkaista kelpasi äidille Miko Ojo. Hän muutti tuotapikaa meille ja heistä tuli parhaat ystävät. He jakoivat kaiken, siis kirjaimellisesti.. Joskus äidin ollessa töissä asiat vain suistuivat raiteilta ja sarjahurmaaja isäni päätyi pettämään äitiäni useita kuukausia, kunnes Miko alkoi myös odottamaan lasta. Äidin saadessa tietää tämän. Hän murtui ja heitti molemmat ulos. He muuttivat yhteen ja samana vuonna, kuin minä syntyi siskoni Kaisa, josta tuo kuva onkin. Asioiden positiivinen puoli on se, että Kaisasta tuli ensimmäinen paras ystäväni.

 

28.10.2022_20.31.07.jpg

Jossain vaiheessa Akira vain jättäytyi pois elämästäni olessani taapero. Hän asui Kaisan ja Mikon kanssa. Alkoi käydä töissä ja hylkäsi meidät. Nämä olivat vaikeita aikoja.Äitini sai ylennyksen entisen johtajan siirryttyä eläkkeelle, joten haasteeksi tuli johda sairaalaa ja kasvata taaperoa yksin. Onneksi löysimme hyvän kotihoitajan minulle ja äidin aikaa riitti hieman enemmän johtajana, kuin ainoana kirurgina, sillä hän palkkasi lisää koulutettua henkilöstöä ja käytti osan rahoistamme sairaalan rahojen lisäksi. Aloimme tässä kohtaa siis olla jo aika rikkaita.

 

30.10.2022_1.41.08.jpg11.11.2022_21.44.27.jpg

Oli varmasti hankalaa, kun jokainen ystävä alkoi vähitellen poistua keskuudesta, kun äiti läheni vanhuutta. Hän oli kylän rakastettu. Kaikki jonottivat hänen hoitoihinsa, koska johtajuuden lisäksi hän teki töitä, kuten kaikki muutkin työntekijät. Hän jakoi neuvoja ja muistan lapsuudestani, kuinka puhelin aina soi päivästä toiseen useita kertoja kaikkien pyyytäessä neuvoja elämäänsä. Äitini on upea ja palvon häntä.

 

30.10.2022_1.25.33.jpg30.10.2022_1.17.39.jpg

Kaisa ja minä kasvoimme, kuin paita ja peppu. Teimme yhteisiä retkiä äitini kanssa, koska heillä ei ollut varaa. Hän oli maailman paras äiti, kun otti siskoni aina mukaan. Olihan siskoni, kuitenkin elävä esimerkki suhteen epäonnistumisesta.

Ulkoilimme ja puistoilimme paljon peruskoulu aikana kaksin Kaisan kanssa. Kävimme kahviloissa ja kyläilimme toisillamme. Äiti, kuitenkin vaati, että ennemmin ulkona. Siskostani oli siis paljastunut kaiken tämän jälkeen kleptomaani.

 

30.10.2022_1.27.10.jpg

Emme siis, koskaan päässeet helpommalla. Olin, kuitenkin kyllästynyt perheeseemme. Jatkuvia riitoja, sääntöjä ja tarkkoj kotiintuloaikoja. Päätimme usein siis olla myöhään ulkona ja rikkoa rajoja huolella. Se sai äitini huolestumaan ja tuntemaan itsensä usein epäonnituneeksi. Ei ollutkaan sama asia johtaa sairaalaa, kuin olla kodin "pää".

 

30.10.2022_1.28.28.jpg30.10.2022_1.28.30.jpg

Ei äitini koskaan rankaissut minua kovin, kiroillut kuulleni tai huutanut. Muistan kyllä yhden kerran, kun tulin arkena kotiin poliisien etsiessä meitä aamuyön pikkutunneilla. Vanhemmat olivat valtavan huolissaan. Äiti määräsi puhelimen pois ja siskon näkemisen VIIKOKSI kieltoon. Tämä oli typerää mielestäni, nykyään ymmärrän. Alkoi vaihtoehdot loppua. Ja siitä puheen ollen...

 

30.10.2022_19.42.39.jpg

Äitini koki, ettei pärjännyt enää yksin. Mikon ja isän suhde oli kariutunut, joten äiti kutsui hänet ja Kaisan jouluna meille. Joulu oli, mitä ikimuistoisin. Vanhempani kaikkien vuosien jälkeen karasivat naimisiin yhteisen hyvän nimiin ja kauan sisällä velloneisiin vanhoihin tunteisiin vedoten.

Kutsun tätä joulua katastrofiksi.

 

30.10.2022_19.44.32.jpg

Siskoni jäi yöksi saimme paljon lahjoja Kalevi Kuurlalta. Joulu päättyi, kuitenkin riitaisasti ja vanhempani ottivat yhteen useita kertoja fyysisesti sekö sanallisesti. Suhdettä kesti muutaman vuoden huonossa valossa. Ulospäin toki näytti hyvältä, Jos ei aviotonta siskoani ei laskettu. Onneksi he, kuitenkin päätyivät eroon. Isäni katosi elämästäni jälleen viiden vuoden ajaksi kai häpeästä johtuen. Ero hoidettiin asiallisesti, ettei sitä pyöriteltäisi lehdissä.

Olimme, kuitenkin kuuluisia äitini hyväntekeväisyys työn nimissä. Ravasin lapsena jo paljon tapahtumissa mm. rantojensiivous ja kövelyt jonkun terveysasian vuoksi. Suuntasin koko peruskouluajan kaiken tuntemani näyttelykerhoon, jossa loistin ja sain palkintoja.

 

30.10.2022_20.35.34.jpg

Teini-iässä, kuitenkin loeptin näyttelyn. Aloitin cheerleaderin, jotta olisin suosittu tyttö. Päätin alkaa loistamaan parras valoissa. Äitini oli ihmeissään yhtäkkisestä muutoksesta ulkoisesti ja sisäisesti, mutta tein mitä halusin ja tämä tuntui myös kovin oikealta.

Kyllä, oikein näit. Kuvassa on isäni. Korjasimme välimme ja olemme jälleen tekemisissä. Isäni on kasvanut henkisesti paljon ja koitamme kiriä menetettyjä vuosia yhdessä. Päätin tämän kunniaksi ottaa iäni sukunimen omani etuliitteeksi. Tämä ehkä hieman kirpaisi äitiäni kaiken jälkeen, mutta kukaan ei sanonut, että äitinä olo olisi helppoa tai ainakaan minun kasvattamiseni.

Tämä siis on tarinani. Minä olen Brianna Kibo-Lidol. Jääthän lukemaan tarinaa ja seuraamaan sukumme kasvua. Ensijaisesti minun loistoani. Se on, mitä kovasti toivon. Aloitetaan ensi osassa käymässä vielä vähän lukioaikaani läpi, jotta ymmärrätte, missä pian mennään!