Rakkaat lukijani. Jatkan tarinan kijroitusta, kunhan saan terveyteni ennalleen. Yllättävä muutto ja sairastelu kierre sekä korona tulivat pelailun väliin. Nyt, kun olisin ollut valmis tuli hetkellinen vika vuodatuksen ja koneen kanssa. Palaillaan tarinaan, kunhan kaikki toimii ja olo kohenee! <3

Onneksi oma kuvaustiimini aloitteli uutta tuotantoa ja pääsin koe esiintymöön sekä lukemaan käsikirjoituksia valmiiksi. Olisin mukana pelissä jälleen heti synnytyksen jälkeen. Olen niin kiitollinen kuvaustiimistäni!

Noh, umpikuja tämä silti on. Vai onko?

Ainakin someprofiilia selatessa seuraaja joukkoni kasvoi. Kaikilla oli hinku päästä ihailemaan tyhjästä tullutta tv tähteä ja hänen vauva arkeaan. Eniten tykkäyksiä keräsi minun ja Tanelin yhteiskuvat. Perhe elämä veti enemmän puoleensa, kuin haastattelut sarjoista tai sarjat itsenään. Sain hehkua omana persoonanani.

- Olet äitiyslomalla, etkä jo voisi hyvänen aika keksiä jotain parempaa tekemistä, kuin "somettaminen". Kärsin eläke päivinäni sinun näkemisestäsi pyörimässä nurkissa. Kävisit hyvä ihminen edes ulkona, äiti tivasi hermoraunion partaalla.

- Teen minä myös Trendyyn asukokonaisuuksia ja myyn niitä lähes päivittäin, some tuottaa rahaa minulle. Teen töitä puhelimen välityksellä. Mikä siinä on väärin?

Äiti jatkoi raivariansa aivan kaikesta. Rauhoituttuaan hän pyyteli purkaustaan anteeksi, en jaksanut tehdä suurempaa numeroa tästä, joten sovimme menevämme katsomaan hääpaikkaa. Olin ykännyt jo tovin hääpäivää ja viimeinkin lyönyt sen lukkoon, muuta en tehnyytkään asialle. Tämä oli se toinen saamattomuus syyni by mami ylitäydellinen.

Me tosiaan lähdimme.. Emme vain katsoneet ulos ja tienneet säästä. Noh, mikä sinä. Seuraavaksi Taneli kurvasi paikalle, jostain syystä hän halusi kierrelle ja tutkia ennemmin yksin, kuin äidin ja minun kanssa. Ehkä tämä olisi pitänyt loppujen lopuksi hoitaa Tanelin kanssa kaksin. Noh, hoidetaan häiden sisäiset asiat sitten keskenään!

Siinä me seisoimme, kolmesta alttarista valitsin varmimman sisällä olevan. En jaksa uskoa hyvää säätä syyshäihin, enkä jaksa odottaa taas ikuisuutta. Paikka oli laitettu sanoinkubaamattoman upeaksi. Paikalla oli myös huoneita tarjoilua varten, flyygeli soittajaa varten. Kaikki oli valmiina.

Äitini alkoi kyynelehtiä kuvitellessaan minua kävelemässä kohti alttaria kauniissa puvussa. Ajatus kosketti ja pelotti minua samaan aikaan. Olisin kahlittuna loppuelämäni lukioaikaiseen ensirakkauteeni, mutta mikäs siinä, kun se oikealta tuntui.Halusin vain haljeta riemusta. En jaksaisi, millään odottaa häitä, mutta päätimme Tanelin kanssa odottavamme lapsen syntymää. Olinhan jo viimeisilläni.

Äitini ja minä olemme erikoisia persoonia, jotka rakastamme yllätyksiä. Mutta olikohan tämä nyt oikea paikka tähän? Lahjoja ja kasvohoitoja Lidolien tapaan!

Kauniina aurinkoisena päivänä voisin toki harkita myös tätä. Ihanteellinen hääpaikka, ulkona puutarhan keskellä. Tanelihan siis toivoi kokoajan tätä. Hän rakasti luontoa, saarielämää ja halusi tuntea kaiken ihoaan myöden. Mutta eiköhän tämä seikkailu tälle päivälle riittäisi. Käväisin vielä studiolla suunnitellemassa paluutani sarjaan. Ihailtavaa tämä melkein äitiysloma. En ole ihmisiä, jotka seisovat toimettomana. Olen tekijä ja haluan saada rutkasti arvostusta sekä kunnioitusta kaikilta ympärilläni.

Tosiaan tämä asu jäi sitten päälle. Asu olisi yksi monista sarjassa. Mainostin sitä Trendyä varten, mutten usko että sammuminen lattialle edesauttaa asiaa. Olin aivan veto pois.

Taneli kävi herättelemässä minua yöpuvulle. Kuin unelma tämä mies, aina huolehtimassa. Hän oli havahtunut, etten tullut sänkyyn. Sovimme lähtemämme heti aamusta katsastamaan morsiuskimppua ja maistelemaan hääkakku valikoimaa. Viime hetken tekoja ja valintoja lukkoon ennen suurta THE päivää. Ei, nyt en puhu synnytyksestä vaan häistä. Synnytys ahdistaa, pelottaa ja haluan sen vain olevan ohi ja jatlaa uraani.

-  Rakastan sinua hirmuisesti Tan

- Niin minäkin sinua. Nyt nukkumaan, joten hyviä öitä rakas.

En jaksa edes sanoa tai valittaa mitään. Oloni on jo valmiiksi tuskainen. Taneli siis nukkui suihkulähteellä kauniissa maisemissa, on sekin tapa viettää aikaa. Minäpä itse valitsin kalliin morsiuskimpun punaisilla väreillä. Miehen ei siihen juuri onneksi tarvitse vaikuttaa.

Herätin hänet, kuitenkin kylä kierrokselle. Ihailimme ikkunoita, valitsimme asuja ja maistelimme kakkuja yhdessä. Mikään kakku ei, kuitenkaan kutkuttanut makuhermojani. Omistinan hienostuneet makuhermot, joten soitimme äidilleni ja kysyin häntä leipomaan hääkakun häihin. Hän oli otettu ja innoissaan, joten mikä siinä!

Vain rakkaus on rajana ja sormet kynänä. Joskus oli vain oikea aika hupsutella ja nauttia toisistaan. Päätimme ottaa hetken aikaa vain toisillemme tällä ihanalla rannalla. Vain me kaksi.

- Sain hullun idean! Riisu itsesi! Me mennään naku-uinnille, Taneli huudahti heitti vaatteensa sekunneissa ja lähti juoksemaan veteen. Jäin äimistyneenä seisomaan rannalle ja venyttelin. En, kuitenkaan kauaa epäillyt vaan juoksin veteen perässä. Hei kerran me vain eletään! Enkä vielä ollut äiti-ihminen, joka tarvitsi käytöstapoja.

En, kuitenkaan riisuuntunut ollenkaan vaan menin mekolla uimaan. En ollut varautunut uima-vaatteilla enkä viitsinyt raskausmahaani esitellä. Se huononsi muutenkin itsetuntoani... Mutta, voi mikä romanttinen hetki meillä oli meresä. Polskien yhdessä, loiiskutellen vettä toistemme päälle niin, että kastuimme hiuksiamme myöten. Nauroimme ja juttelimme tunteja sekä suutelimme.

Lähdin edeltä hakemaan kylästä syötävää meille ennen kotiin lähtöä. Mutta, kuinka ollakaan lapsiveteni meni. En ollut valmis henkisesti tähän. Onnekseni yksi kyläläisistä juoksi hakemaan Tanelin, joka unohti tyytstin olevansa alasti. Jätti vaatteensa ilmeisesti kiireessä myöskin rannalle. 

- Taneli! En ole vielä valmis tähän! huusin itkun lomasta. Taneli aloitti panikoinnin ja loput kauhistelivat mieheni alastomuutta eikä synnytystäni. Onneksi joku juoksi Tanelin vaatteet ja lähdimme taxilla kohti sairaalaa, autossa Taneli pukeutui ja koitti rauhoitella minua. Soitin samalla äidille kertoen tilannepäivitystä ja ylipäätään, että synnytän. Hän tarjoutui mukaan, mutta halusin tämän meidän oman pienen perheen väliseksi. Äiti tulisi, kuitenkin leikkimään sijastani äitiä. En ollut valmis. Olin vain kiirehtinyt, jotta äitini näkisi vielä lapsenlapsensa tuskin toista tulisi!

Sairaalalla minua odotti tutut ihmiset. Koko henkilökunta oli äitini aikaista, joten vastaanotto oli sulava. Vaihdoin vaatteet heti ensialkuun rumiin sairaala rönsyihin. Harjoittelimme hetken ulkona hengittelyä samalla, kun Taneli ilmoitti vastaanotto tiskillä nimiämme ja yllättäen alkaen synnytystä.

Taneli päätti hakea meille molemmille lasit vettä. Mutta sillä aika asainkin huonoja uutisia. Synnytysmenetelmä muuttui, jokin oli vialla ja lapsi oli pakko saada äkkiä ulos. Hoitajat juoksivat etsien Tanelia takaisin tuekseni.

Aloitimme siis leikkauksen. Oli sektion aika. Hätä ei ollut suuri, mutta ultrat olisivat ehkä valmistaneet meitä tähän.. Taneli ryntäsi rynnytyksen lopuksi ulos synnytyssalista. Hän oli kauhuissaan. EIkä siinä en, minä syytä. Olisin minäkin hänen asemassaan juossut kauas!

Yksi osa viikossa Torstaisin 0.00 jatkossa!

Ajattelin myös helpottaa elämäänne ja esitellä elämässäni näkyvät ihmiset. Niin sisältä, kuin ulkoa.

Siskoni Kaisa Ojo, haave ihanan törkyinen

Isämme Akira Kibo, sarja hurmaaja

Äitini Cassandra Lidol, Naapuruston luottosim

Äidin kulta kuvaa hyvin. Bonus piirteinä seurallinen, hyvä immuniteetti (llääkärityö), luottosim.

Sekä Miko Ojo tarinamme pahis.

Goottilat

Tutkin hieman Tanelin sukupuuta. Sisko Cassandra kuoli putoamiskuolemaan, jonka takia varmaankin huhutaan Aleksanterin vaikutusta, mutta he olivat läheisiä, siis todella läheisiä Tanelin mukaan, miksi Aleksanteri ei kestänyt. Janus kuoli ollessaan vain aikuinen. Janus oli perheenpää, eli isä.

Aleksanterikin sai lapsen Jemina Goottilan, äidistä ei tietoa. Joten en jaksa uskoa huhuja hänestäkään.

Taneli Goottila, Loitsintaa ja noituutta 

Tanelin vanhemmat Janus ja Johanna Goottila

Tanelin sisarukset; kaksoset Oona ja Liisa

Tanelin Isoveli Aleksanteri, Jeminan isä ja Jemina

Tanelin edesmennyt isosisko Cassandra Goottila

+ Briannan paras ystävä Mao 

Lopussa minulla on jätti yllätys, mikä käänsi elämäni ylösalaisin. Sen lisäksi, että äitini jäi eläkkeelle ja tajusin, ettemme elä ikuisesti.

Tässä on ihana maskeerajani Gabriel. Hän loihtii, mitä ihanimmat meikit ja hiukset kuvauksiin. Tänään on merirosvo elokuvan neiti Redin seikkailujen viimeiset kuvaukset. Olemme työstäneet tätä yötä päivää valmisumiseni jälkeen vuoden verran.

Tässä taas puvustajani Angela. Meistä on tuleet todella hyvät ystävät ja jaamme huolemme sekä murheemme kuvaustiimin kesken. Kerroin yllätyksestä ja häistä Angelalle, joka oli aivan innoissaan!

Mietimme, että kutsuisin hulppeaan kattohuoneistoomme kuvausryhmän syömään. Äitini on, kuitenkin loistava kokki ja taikoo myös gourmet ruokia. Emme aina ole asuneet kattohuoneistossa tai no minä olen ja olen tottunut tähän ylellisyyteen, mutta äitini teki kovasti töitä sen eteen.

Harkitsen seuraavaksi hovimestaria, että äiti saisi levätä eläkepäivät kunnolla, mutta herkät maku hermoni eivät joutuisi koetukselle pahan ruuan kanssa, hyi. JA super yllätys numero 1 Olen kohonnut myös 2 tähden julkkiseksi.

Kävin replani läpi peilin edessä eläytyen ja harjoittelin kovasti. Jonka jälkeen nälkä yllätti. Parasta tässä on, ikuiset pizzat työpaikalla! Pitää vain pitää enemmän huolta vyötäröstä...

Tärkein sääntö ennen kuvauasten aloitusta. Roolihahmo valmiina, harjoitukset tehty ja rauhoittuminen sekä oikea paikka kohtauksen kuvaukseen! Teen pientä meditaatiota tässä samalla ja hengittelen. Sillä onhan se nyt jännää viimein kuvata kaikki yhdeksi elokuvaksi, joka tulee olemaan urani ensimäinen!

Olin juuri pääsemässä vauhtiin.

- Oi sinä vaalea kaunis hurmuri. Kaulasi kaunis sykkivä..

 - Poikki! Tunteella, lisää tunnetta ajattele hänet, vaikka Taneliksi, jos niin vaatii. Tarkoitus on saada jalat alta vastanäyttelijältäsi Brianna.

Tämä taistelukohtaus oli hankalin harjoitella. Kuvaus keskeytettiin muutaman kerran, kun teloin itseäni. Heitin vahingossa miekan varpaalleni, jota koko kuvausryhmä irrotti ja sitten ensiapuun. Onneksi olen loistava kunnoltani kiitos cheerleader harrastuksen lukiossa. Tämä ei siis johtunut kunnostani vaan miekan käsittely taidoista.

Lempikohtaukseni oli oikean ruorin kääntely ja laivan ohjaus. Olin oikea kapteeni edes päivän ajan elämästän itaas.

Siinäpä ne kohtaukset olivat. Elokuva kertoo punahiuksisesta neiti Redistä, joka on vampyyri merirosvo. Rakastunut ja siepannut hyvä uskoisen miehen laivan. Sekä muuttaa laivastoa vampyyriksi. Oikea seikkailu.

Elokuva oli purkissa ja pääsin suuntamaan katsomaan cheerleader kisoja! Sovimme tapaavamme Mihon kanssa paikan päällä. Vaihtavan kuulumisia ja jakavamme hääsuunitelmia. Olihan hän hääavustajani ja kaasoni numero1. Hän ei vain töiltään päässyt polttareihini ja harjoitusillallinen oli perheiden yhdistymis hetki ja kihlauksen julistus.

Tämä olisi meidän hetkemme.

Paikalle päästyäni Maon äiti soitti. Mao oli saanut yllättäen sydänkohtauksen ja joutunut sairaalan. Hän ei valitettavasti selvinnyt siitä. Olin surun murtama. Paras ystäväni oli poissa. EN osannut käsitellä asiaa. Meidän piti yllättää lukiolaiset ja vetää Mihon tekemä vanha show.

Päätin kuitenkin ylittää itseni ja vetää shown, mutta ilman vanhaa asuani. Sovimme tuomarin kanssa, että teen sen yksin. Kisasin vastaan lukiolaisia vanhalla show'lla Maon muistoksi.

Lukiolaiset pyörittelivät silmiään, mutta hämmästyivät taidoistani. En ollutkaan keski-ikäinen itsestään liikoja oleva. Vaan kilpailu viettinen nuori aikuinen kokemuksella. Äitini oli yleisössä katsomassa, koska ei päässyt lukioaikaiseen näytökseen. 

Heittäydyin koko sydämestäni, mutta pakenin paikalta ennen palkintojen jakoa. Muistot lukiosta, kisoista, Maosta sattuivat. Itkin äidin sylissä raikuvien aplodien jälkeen.

- Mennään kotiin kulta ja juodaan kupit kahvia. Puhutaan, et voi vaieta iäksi, äiti totesi.

- Haluan siirtää hääni, en tiedä, miten ja missä ja miksi ilman Maoa. Seuraavaksi soitin siis Tanelille. Hän oli ymmärtäväinen ja myös suruissaan olihan Maosta tullut myös hänelle läheinen.

Mutta oli minulla toinenkin syy siirtää..

Sain meinaan pian tieätää olevani puolessa välissä raskautta, joka sotki urasuunnitelmani. Tuleva äitiysloma ei ollut hyvä idea vielä tässä vaiheessa. Puolensa tässä oli, että äiti ehtisi näkemään ensimmäisen lapsenlapsensa. Todennäköisesti myös ainoan..

Seuraava vaihe olisi kiireellinen yhteenmuutto Tanelin kanssa ja kodin remppaaminen neljälle.

***  Polttarit ***

Polttareista ei ole paljoa sanottavaa eikä paljoa muistikuvia. Tiedän vain sen, että hauskaa oli! Joimme ja tanssimme koko yön. Olin upeassa Bling bling mekossani. Jäin kuitenkin miettimään, miksi paras ystäväni oli jälleen töissä, vaikka meno olisi ollut loistava. Menimme pelkällä tyttöporukalla ja pikkusiskoni pääsi mukaan yökerhoon, hups! 

Olin siis aiemmin kertonut kihlauksesta vasta ystäville, pidimme polttarit salassa. Pian oli aika kutsua kaikki koolle Goottiloiden kotiin ja julistaa kihlaus siellä. Sekä pyytää hääavustajia, kaasoja, kukkaiskamuja sekä sormuksenkantajaa ja vihkiää. Odotin innolla, mitä tuleman pitää.

*** Kihlajaiset***

Lähdin pienessä krapulassa, pääjomottaen kohti Goottiloiden kotia. Perheeni tulisi myöhemmin perässä, joten ehtisin tutustua Tanelin perheeseen ensin itse. Hassu juttu tai ei sittenkään.. Tapasin heidät tänään ensimäistä kertaa.

- Hei rakas, Taneli tervehti ja vaihdoimme suudelman.

- Minua ottaa mahanpohjasta, jännitän niin paljon, valittelin oloani.

Siinä, sitten tutustuin Liisaan ja Aleksanteriin ensimmäisenä. Aloin ymmärtää käytöstä seuratessa muiden huolen Aleksanterista, mutta saiirtyessämme hieman sivulle. Taneli kertoi kaiken perheestään. Aleksanteri ja Cassandra olivat läheisempiä, kuin muu perhe. Tämä vaikutti  häneen ja ulospäin näytti vain hieman rajulta.

Cassandra kuoli pudotessaan jostakin, sen enempää Taneli ei halunnut avata, eikä tarvinnut. Isä oli kuulemma myös kuollut, joten sisällä olisi vastassa vain äiti Johanna. Kummitus kävi kuulemma silloin tällöin kummittelemassa, en uskonut, mutta ajatus karmi selkäpiitäni silti.

Päätin yllättää kaikki ja syöksyä eilisissä polttari vaatteissa riemuitsemaan kihlauksesta. Johanna ja vanhemoani hieman järkyttyivät muut ihailivat. Tanelia lähinnä nauratti ajatus, etten päässyt kotio asti viime yönä.

Pyysin Johannaa sivummalle pyytääkseni tätä vihkijäksi. Hän oli aivan otettu ja haltijoissaan. Hän suostui tehtävään ilomielin. Lopuksi halasimme ja lähdin kyselemään muita hääapulaisia.Maon kanssa paikka oli päätetty ja aikataulut. Puuttui vain apulaiaset ja muu hääseurue.

Pian, kun kaikki oli pyydettya asetuimme syömään mahtavaa ruokaa pitopalvelusta, nostimme maljoja yhdessä ja nautimme elämästä tutustuen toisiimme. Äitini sai kunnian olla toinen hääavustaja Maon lisäksi, siskoni taas kaasoni. Tanelin perheestä äiti vihkijä ja pikkusiskot kukkaiskamuiksi. Sormuksen kantajaa en meinannut löytää, koska isäni suuttui kihlauksesta, hääajatuksista ja kaikesta. Torjui pyyntöni ja käänsi selkänsä perheellemme jälleen..

Myöhemmin hän soitti pahoitellakseen ja tarjoutui itse sormuksen kantajaksi.. Ei aina oikein jaksa ymmärtää... Kai se mustasukkaisuus hänen tahollaan koskee myös omia lapsiaan. Kaiken kukkuraksi olen perinyt häneltä mustasukkaisia vaikuteita..

Tästä tuli hieman pomppiva osa, mutta hei! Ollaan viimein, siellä missä pitää. Elämäni tärkeimmär hetket käyty, taustat tutkittu. Aika palata nykyhetkeen. Ensi luku on siis elämäni nyt.  Pian tulee myös esittely jakso, jossa esitellään kaikki hahmot joita näette tarinani mukana. Lisäilen sinne aina ajan kuluessa lisää elämääni putkahtavia henkilöitä! Brianna kiittää ja kuittaa.

Voin kertoa teille alkuun, että kyllä. Uramessut koittivat. Se oli lukiomme viimeinen päivä, mutta ei. En löytänyt vakaata uraa ja suuntaa, kuten vanhempani toivoivat. Kuvassa näkyy vain osa ammateista, joita auditoriossa oli esillä. Kiersimme Maoon kanssa kaikki. Hän päätyi asianajajaan ja minä ulkona olevan mainoskyltin perusteella tavoittelemaan näytteliijää. Minä tulisin esiintymään televisiossa, mainoksissa ja kulkemaan punaisella matolla.

Taneli oli onneksi yhtä ulapalla, kuin minä aiemmin. Emme siis tuottaneet perheillemme kovinkaan suurta onnistumisen tunnetta, sillä Taneli ei halunnut perheyritykseen. Päätimme, kuitenkin juhlia yhteissynttärit ja kihlautua virallisesti. Tässä sitä siis ollaan. Aikuisina ja kihloissa lukion ensirakkauden kanssa!

Näin mainoksessa ulkona mainostoimiston nimen, googletin sen ja löysin numeron johon otin yhteyttä. He lupasivat tavata minut valmistujaisteni jälkeen! Elämme siis jänniä aikoja.

Oli viimein aika  valmistujaisten! Tuntui, että olisi kestänyt ikuisuus. Odotin vain tulevaa. Ilokseni sain myös kertoa hikipinko siskoni valmistuvan myös kanssani. Etuajassa valmistuminen oli harvinaista, mutta hänellä oli taidot hanskassa!

Olin ylpeä isosisko.

Koulun henkilökunnan puheen jälkeen oli lukion priimuksen vaivaannuttava puhe. Hän ei ollut sitten yhtään karismaattinen... Häpeäisi. Itse en pässyt, koska hyvistä numeroista huolimatta olin aina myöhässä.

Äitini Cassandra tuli katsomaan sekä Kaisaa, että minua, sillä isä ja Miko eivät päässeet. Maoa ei näkynyt myöskään valmistujaisissa.. Eikä Tanelia.

Kaikki me silti valmistuimme. Äitini oli jälleen vauhdissa ja iski kanssani valmistuvia yleisössä. Anna nyt minun kaikki kestää!

Todistusten jako oli kaunis tilaisuus. Äitini liikuttui meidän hakiessa todistukset ja juhlien ylpeänä.

- Seuraavana Brianna Kibo-Lidol. Sanoinkohan nimeä oikein? Yksi parhaista oppilaistamme. 

Kiitin todistuksen saadessa ja kättelimme. TIlaisuus kesti monta tuntia olihan vieraita ja valmistuvia paljon.

Lopuksi oli aika hattujen heiton ja todistusten sekä tarjoilu. Emme kuitenkaan jääneet tarjoiluun, sillä huomenna olisi työhaastattelu mainostoimistoon ja ensimmäiset koekuvaukset. Jännitin niitä valtavasti äitini kanssa. Äitini oli yväksynyt urani ja totesi vain kerran tästä puhuessamme, että onneksi olemme arvostetussa asemassa ja meillä oli kuuluisuus puolellamme sekä raha.

Oikeassahan hän oli. Tuskin muuten olisin saanut edes mahdollisuutta..

Kaniasussa tanssien pesumainoksessa. Sain, kuin sainkin paikkani mainostoimistossa. Ylentyen suoraa näyttelijäksi televisioon. Seuraavaksi pääsisin työstämään neiti Redin seikkailuja jokin merirosvo elokuva joka vaatisi kovaa kuntoa. Kiitos jälleen äitini.

Jaoin luvun kahteen osaan, ettei tule liian puduttavaa lukemista. Toivottavasti pian pääsemme tapahtumien äärelle. Odotan eniten häitäni! Tuleva rova Goottila, vai mitä? Ei ei vain. En vaihda sukunimeä lapseni saa kantaa nimeä Lidol kunnialla ja minä muistoja rakkaasta äidistä. TOivottavasti häät korjaisivat välini isään...

Ja hyää joulun odotusta! <3

Seuraavaksi syynä on kaiken näköiset kiireet, mutta uskon, että olette ymmärtäväistä porukkaa. Jätän löpinät sikseen ja palataampa siihen mihin jäimme. Isäni ja minun välit siis menivät lupaussormusten myötä. Isäni henkinen kasvu siis tuli bomerangina takaisin alas. Noh, minkäs silel voi. Äitini taas oli ylpeä asenteestani ja siitä, että olin edes yhdestä asiasta varma tässä maailmassa.

Sanotaanko näin, että meidän päivämme koitti. Olin odottanu tätä, kuin kuuta nousevaa. Mutta Maolle tämä oli kaikki kaikessa. Yliopisto stipendi riippuisi siitä, miten joukkueen kapteenina hän meidät ajaisi voittoon.

Otimme kuvan muistoksi kävimme koko tiimin kera läpi liikkeet ja huudot. Tsemppasimme toisiamme, mutta enempää emme voineet tehdä. 

Valitettavasti se, että teimme kaikkemme ei van riittänyt. Emme voittaneet eli stipendejä ei myöskään tippunut. Olimme surullisia ja aivan loppu. Olin treenannut, kuin hullu, mutten hävitäkseni. Kovempi paikka tämä, kuitenkin oli Maolle. Omalle ylisuorittajalleni.. Onneksi illan tanssijaiset pelastaisivat ehkä päivän edes hetkeksi muuta ajateltavaa. Ja olihan tanssijaiset se THE kohokohta.

Viimeinkin ilta saapui ja sain laittautua. Kiirehdin olohuoneeseen hihkumaan äidille olevani valmis. Äiti katsoi silmät kostuneena minuun ja vain hymyili. 

- Olet kulta kaunein tähti yötaivaalla ja varmasti suurin loiste tanssijaissalissa. Tuleppa niin otetaan muutama kuva ikuistaaksemme hetken!

Tanssiaispaikalla keräsin katseita, kuten äitini aavisti, en kuitenkaan kauneuteni tähden. Saavuin paikalle yksin. Tiesin Maon olevan myöhässä, mutta en osannut kuvitella kaiken jälkeen Tanelin jänistävän, joten soitin hänen peräänsä ja annoin kuulla kunniansa.

Uhkasin myös tanssia toisen kanssa. Se tepsikin ja pian hän saapui paikalle.

Ei, kuitenkaan toivotuissa vaatteissa, mutta annoin olla. Uudet tilanteet ja paljon ihmisiä ahdisti häntä. Ei ollut oikein hänen juttunsa. Mutta vuokseni hän riensi paikalle taxilla, kuin prinssi uljas!

Auditorio oli laitettu kauniiksi ja tarjottavia oli pilvin pimein. Tanssiais vastaavat olivat pistäneet parastaan paikan suhteen. Olin haltioissani kierrellessämme paikkoja ja nauttien tarjoiluja. Kävimme myös äänestämässä tanssiaiskuninkaallista ja tanssijais narria.

Viimeinkin myös Mao suvaitsi ilahduttaa läsnä olollaan ja kävimme kuvauskopissa ikuistamassa toisemme ja hassuttelimme. Tanssimme myös Mihon kanssa. Ilta oli lumoava ja hauskin pitkään aikaan viettämämme ilta yhdessä. Unohdimme hetkeksi häviömme. Olimem vain koulun suosituin tyttökaksikko ja Taneli.

Taneli oli skarpannut koko illan ja olin hänestä ylpeä. He tutustuivat Mihon kanssa toisiinsa ja oli ilo nähdä, kuinka rakkaat ihmiseni pitivät hauskaa ja kuinka ollakaan pitivät myös toisistaan. Meidät julistettiin tanssiaisten söpöimmäksi pariksi!

Paras titteli koko illalle.

Pian koulun yksi opettajista ja valvojistamme kapusi lavalle.

- Huomio, huomio tanssiaiskansa. Toivottavasti olette viihtyneet ja käyttäneet kaikkea tanssiaiskomitean  järjestämistä mahdollisuuksista. Nauttineet musiikista ja tarjottavista. Viimein olisi, kuitenkin aika kokoontua lavan eteen. Illan loppuhuipennuksena seuraavaksi olisi vuorossa tanssiaiskuninkaallisen ja narrin julistus. Äänet ovat laskettu ja tanssiaiskuninkaallinen ja narri ovat....

En, kuitenkaan minä, joten sillä ei olisi väliä. Olin, kuitenkin iloinen muiden puolesta. Narria hieman säälin. Ilta kului kohti loppuaan..

Viimeisten hitaiden aika. En ole, koskaan ollut yhtä onnellinen. Tanssimme loppu yön. Muut lähtivät jatkoille, mutten ollut kiinnittänyt huomiota muihin. En huomannut auditorion tyhjentyvän. Olimme vain me kaksi. <3

Kuin toista rakastaa, sen kyllä huomaa. Ikuistin tärkeät hetkeni kuviksi, jotka laitoin seinälle muistuttamaan joka päivä minua siitä, että:

Vaikkei tulevaisuus olisi valmiiksi suunniteltu, kohtaloa ei kirjattu tähtiin. Meillä on hetket ja rakkaat ihmiset ympärillä. Silloin on jo syy nauttia elämästä. Ne tulee vain ikuistaa, jotta ne voisi aina muistaa.

Aloitetaampa makuuhuoneiden ja olohuone/ruokasalin upeasta maisemasta, jota juuri hehkutin. Koko kaupungin syke näkyy täältä.Näitä maismia olen monesti ihaillut myös kotiarestissa!

Tässä eteinen, josta pääsee kylpyhuoneeseen olohuoneesen keittiöön sekä molempiin makuuhuoneisiin.

Punainen matto ei sovi sisutukseen, mutta ainoa, mitä sain cheerleaderin takia.

Tässä talon ainoa wc/kylpyhuone menee kahdella ihmisellä hyvin enemmällä ei!

Täällä saa ihania kylpyjä, kuten huomaatte varmaankin. JA vessan värimaailma syleilee silmiäni.

Ihana olohuone/ruokasali pastellin sävyjä tavoitellen. Yksi lempi huoneistani.

Vähän pientä keittiötämmekin. Ei ole ahdas, mutta sukellettu epämukavasti keskelle taloa kaiken hälinen ohi kävelyyn ja läpikulkuun. Toimii juhlien isännöinnissä ja ärjestyksessä loistavasti. Vaaleat värit vessaa lukuunottamatta talossa:

Sininen, vallkoinen, pinkki.

Entinen leikkihuoneeni (myös entinen taapero huoneeni), kuten seinästä huomaa, nykyinen taidehuoneeni. Äidilläni, kuitenkin on oma hieno työnurkkansa olohuoneessa, sain siis kokonaisen huoneen!

Tärkeät henkilöt seinällä. JA yksi yhteiskuva isäni kanssa.

Talon ehdoton lemppari! Oma huoneeni entinen vierashuone ja entinen Mikon huone.

Katsokaa nyt, miten onnistunut! Seinällä Kaisa ja Minä. Myöhemmin tulevat vaihtumaan.

Äitini sinisävyinen huone. Onnistunut tämäkin. Peilin kautta huomaa, että seinällä kuva minusta taaperona! Minun syntymäpäiväjuhlista. Meillä on paljon valokuvia ja niillä tunnearvoa.

Tällä hetkellä koko perheeme on väleissä, Miko, isä ja äiti puhuvat toisilleen. Kaisa ja minä olemme parhaat ystävät, vaikkakin kuulumme eri kastiin lukiossa. Siellä esitämme, ettemme tunne toisiamme. Minä olen ylempää kastia eli rikkaat. Sain hämmästyä astellesssa esinmmäisenä päivänä sisään. Olin todella kuuluisa ja pidetty jo alun alkujaan. Heidän kuullessa minun valinneen cheerleaderingin. He olivat haltioissaan yhä enemmän. Olin läpäissyt testin ykkösellä, joka teki vaikutuksen kapteeniimme Maoon, josta tuli paras ystäväni.

Kävimme äitini kanssa, joka aamu samaisen kasvatuskeskustelun. Aiheinamme olivat äidin ja isän huoli syömisestäni, kofeiinin käytöstä sekä näyttelykerhon vaihtamisesta "keikistelyyn" äitini sanoin. Olin siis menestynyt oikeastaan todella yvin näyttelyn parissa, tottakai koin sen intohimokseni yhä, mutta äidin sanoin ei, sillä uraa luoda.

Cheerleader taas oli hauskaa, kuntoa kohottavaa ja piti timmissä kunnossa. Sitä paitsi olin oppinut televisiosta, että kaikki teinit, jotka olivat suosittuja tekivät sitä. Argumenttini eivät vaan, koskaan kelvanneet äidille ja laoin jo pikku hiljaa turhautua.

- Siis oikeasti Mao. Voitko kuvitella, että äitini halusi taas tunkea samaan aikaan aamupalalle, vaikka voisi vielä nukkua. Vain, koska hänen mielestään en huolehdi itsestäni tarpeeksi.

- Ymmärrän kyllä äitisi kannan, mutta jos hän vain tietäisi, kuinka paljon syöt koulupäivän aikana, Mao naurahti.

Mulkaisin häntä ja katsoin päästä varpaisiin. Hän ymmärsi vihjeeni ja sulki suunsa. Mietin usein, miksen vieläkään ollut saanut kapteenin paikkaa. Treenasin, kuitenkin kokoajan täysillä. En tarkoita Maon vartaloa, halusin vain paremman "tanssin" meille.

- Huomenta luokka 2, opettaja aloitti samaan aikaan, kun pamahdin ovesta sisään. Käveli omalle paikalle sanaakaan sanomatta. Hymyilin vain jokaiselle.

- Brianna, voisit edes pahoitell myöhästymistäsi. Ja ennen, kuin aloitatkaan osaan jo arvata myöhästymisesi syysi, joten ole hyvä ja istu vain alas.

Taisin olla melkein, joka aamu hitusen myöhässä kovan treenini takia, jonka suoritin joka aamu ennen tunteja koulun kuntosalilla sekä kotona omalla ajalalla. Joka päivä rehtori soitti äidille asiasta, joskus jopa isälle jos en vastannut. Mutta asia aina kuitattiin, rahalla ja maineella, jota koulu sai pitäessään minut kirjoilla.

Kuten kuvasta voi päätellä yhteiskuntaoppi ei juuri ollut minun juttuni. Pidin enemmän äidinkielestä ja kuvataiteesta.Käytin siis aikani hyödyksi ja päivitin simstagramin sekä kanikamun näillä tunneilla. Tiesin toki äitini huomaavan sen, muttei hän sentään kurssieni lukujärjestystä muista ulkoa!

Maolla oli, muita hommia tänään kapteenin tehtävissä, joten menin syömän muun ryhmän kanssa. Vaihdoimme päivän kuulumiset, juoruilimme musita, joskus vahingoss saatoimme levittää perättömiä huhuja alemmista kasteista. Porukka, kuitenkin tiesi Kaisan olevan siskoni, vaikka asia oli vaiettu. Suojelimme silti häntä huhuilta. Olin, kuitenkin loppujen lopuksi aika vaikutusvaltainen. Ai miksi?

Olin tavannut erään luokalta 2b. Enkä uskonut, koskaan kokevani näin vavhoja tunteita ketään kohtaan. Vietimme lähes kaiken vapaa aikamme yhdessä .Lukion ja iltatoimintojen jälkeen. Emme juurikaan päntänneet kokeisiin. Eräs kerta lähdimme yhdessä tivoliin, joka oli saapunut lukiomme kaupunkiin. Ehkä siellä olisi aika tunnustaa tunteensa ja kokeilla jäätä kepillä.

Kuinka ollakaan sain myös ensisuudelmani siellä. Olin alunperin ajatellut odottaa tanssiaisiin, mutta päätin kokeilla onnea. Pyysin häntä myös parikseni tanssiaisiin. Tässä kohtaa tiedän, että tätä henkilö Simlandiasta, ette tunne. Saaden esitellä Taneli Goottilan. Simlandian yhden perustaja perheen jäsenen.

Moni epäröi suhteemme takia. Kuuluimme samaan kastiin, mutta Tanelin perheestä huhuttiin paljon. Huhuttiin, että vanhemmat junailivat tulevaa avioliittoamme eikä tämä olisi kohtalo, joksi sitä itse kutsuin. Huhuttiin myös Tanelin isosiskon Cassandran kuoleman liittyvän veljeen Aleksanteriin, joka oli seonnut. Häntä pidettiin kattohuoneistossa, että muu maailma olisi turvassa häneltä. Asioita vain peiteltäisiin. Mielestäni oli julmaa puhua toisten asioista itse tietämättä, ei jokaisella ole täydellistä perhettä!

En itse uskonut huhuihin, mutta vannoisin kautta kiven ja kannon, että tunteeni ovat todellisia. Taneli olisi kohtaloni ja olisimme sielunkumppaneita. Uskoisin tunteen olevan molemmin puolinen. Tiedän, kuitenkin avioliittome tulevaisuudessa korjaavan Goottiloiden mainetta, mutta mikäs siinä. Eikös ennen vahaan junailtu kaiken näköistä.

Kävimme jopa kerran lukion aikana lomalla Sulanissa. Se oli taianomaista. Taneli myös yöpyi paljon luonani äidin ollessa muualla. Joko töissä tai, miten sen kauniisti sanoisi..? Miehissä.

Äitini tosiaan sai uusia miehiä ja miehet vaihtuivat yhtä nopeasti. Rakkaus ei suosinut äitiäni. Kaikesta huolimatta heräsin joka viikonloppu keittämään kahvit meille sekä äitini sängylle lukemaan läksyjä. Äitini myös järjesti meille muutamia lomamatkoja, missä ikävä kyllä miehet olivat mukana. Äiti kokeili ilmeisesti heidän perhetaitoja? Onneksi Kaisa oli aina mukana, vaikka hän olikin nuorempi. Yhteinen aika kultasi muistot.

- Huomenta isä, totesin yllättyneenä tullessani sunnuntai aamuna aamupalalle. Isä ja äiti halusivat keskustella vakkavissaan aikeistani Tanelin kanssa. En vain voi ymmärtää, miten vaikeaa on tajuta, että olen vasta lukiossa. Ei onnea ja tulevaisuutta voi kirjoittaa tähtiin ja määrätä omaa kohtaloaan.

- Mielestäni sinun tulee lopettaa tämä suhde. Olen vakavissani, isä ilmoitti.

- Olen samaa mieltä, jos et voi nähdä ja taata tulevaisuutta teille. Sitä paitsi ne huhut Goottiloista.. äiti aloitti.

- EI, ei ja vielä kerran ei! Tämä on minun elämäni ja minä päätän siitä. Tätä keskustelua ei käydä. Pian on uramessut ehkä se auttaa päättämään suunnan elämässä, mutta ei minusta ei tule lääkäriä, kuten sinä äiti. Lääkärileikti olivat lapsena. Ei minusta ei myöskään tule toimitusjohtajaa, kuten isä. Haluan jotain suurta ja mahtavaa. Olla kuuluisa ja kaikkien ihailujen kohde. Teidän tulee tietää, että Taneli on ehkä ensirakkauteni, mutta olen aivan varma tästä!

** Samana Iltana**

- Taneli, tiedäthän, että rakastan sinua.

- Joo Brianna tiedän.

- Mietin tässä vain.. Ettei ne ensi viikonlopun tanssiasiet yhdessä riitä. Haluan jakaa lukion jälkeisen elämäni kanssa. Annetaan muiden puhua, perheidemme varsinkin. Keskustelu kesti tuntikausia.

 Mutta päädyimme, kuitenkin vaihtamaan lupaussormuksia äitini huoneessa. Samana iltana, jolloin vahempani yritttivät pääni kääntää. Tiesin, ettei isäni ego kestäisi tätä. Äitini sentään piti edes Tanelista, koska vaivautui tutustumaan. Saa nähdä, miten tämäkin taas määrittää tulevaisuutta.

Seuraava luku on vähän pidempi sisältäen elämäni ensimmäiset ja viimeiset tanssijaiset, uramessut ja meidän kauan odotetut cheerleadering kisat. Paljon asiaa ja aiheita. Mutta kukaan ei oikeastaan koskaan puhu, kuinka teini-ikä ja lukio muuttaa elämämme suuntaa. Valintoja tehdään kovin nuorena loppu elämäksi.

Ensimmäiseksi haluat varmaan kuulla, mikä tekee Lidoliseista ihmeellisen? Esittelen syyn sille ja se on tässä. Äitini Cassandra Lidol. Köyhistä oloista kotoisin, sääli stipendillä koulutettu orpo. Itse huipulle kavunnut itsenäinen ja kaikkien rakastama nainen. Äitini ei, koskaan puhu omasta lapsuudesta tai juuristaan, koska ei niistä itse tiedä. Hän kasvoi orpokodissa vaikeissa oloissa, mutta loisti kuin kirkas tähti julkisessa koulussa, josta sai, kuin saikin stipendin kuuluisaan lukioon ja yliopistoon.

Yksinkertaisesti hän vain oli lahjakas ja menestyi ominavuin. Lopulta valmistuttua hän hakeutui harjoitteliaksi Simlandian ainoaan sairaalaan. Äitini kohosi hurjaa vauhti urallaan kirurgiksi. Onnistuneita hoitoja ja leikkauksia, ei yhtään epäonnistumista koko uransa aikana. Minut hän hankki myöhään, koska työ oli hänelle kaikki kaikessa. Olihan hän pääasiassa työnarkomaani...

Haluan, kuitenkin korostaa, ettei äitini ollut, missään kohtaa huono äiti! Sain parhaimman lapsuuden hänen kanssaan, vaikka hän oli vähän kotona, sillä kaikki ne hetket jotka olimme yhdessä olivat ainutlaatuisia retkiä, lomia, krja hetkiä ja naurua. En vain aina ollut helppo. Olimme, kuitenkin rikkinäinen perhe.

Saaden tähän väliin esitellä isäni Akira Kibo. Niin onnellisen näköinen pari, mutta totuus niin kovin kaukana siitä. Isäni oli nuori, rahan ahne, ei menestyvää sorttia. Sanottaisiinko, että onnenonkija, jonka tuuri petti äidin alkaessa odottamaan minua. 

Vanhempani tapasivat sairaalassa. Isäni oli äidin potilaana. Maine taisi kiiriä edellä. Isälläni oli vaiheita, kun hän oli elämässä ja mokaili. Vaiheita, kun hän mokaili pahasti, jolloin ei ollut osa elämääni. Äiti siis jäi yksinhuoltajaksi, vaikka kaikkensa yritti tätä korjata.

Tapahtumat, mitkä johtivat tähän olivat äitini kannalta todella surkeat. Säälin äitiäni, kun sain vanhempana tietää totuuden. Lapsen ei tulisi kantaa kaunaa vanhempiensa välisistä asioista, mutta on kovin hankalaa olla ajattelematta asioita ja tapahtumia.

Äiti haki rahapulansa vuoksi kämppäkaveria, vähän ennen, kuin alkoi odottamaan minua. He muuttivat sitä ennen isäni kanssa yhteen, jotta aikaa olisi helpompi jakaa töiden ja suhteen kesken. Isäni oli työtön, joten rahallisesti, ei kovin kannattava vaihtoehto.

Yksi kämppäkaveri ehdokkaista kelpasi äidille Miko Ojo. Hän muutti tuotapikaa meille ja heistä tuli parhaat ystävät. He jakoivat kaiken, siis kirjaimellisesti.. Joskus äidin ollessa töissä asiat vain suistuivat raiteilta ja sarjahurmaaja isäni päätyi pettämään äitiäni useita kuukausia, kunnes Miko alkoi myös odottamaan lasta. Äidin saadessa tietää tämän. Hän murtui ja heitti molemmat ulos. He muuttivat yhteen ja samana vuonna, kuin minä syntyi siskoni Kaisa, josta tuo kuva onkin. Asioiden positiivinen puoli on se, että Kaisasta tuli ensimmäinen paras ystäväni.

Jossain vaiheessa Akira vain jättäytyi pois elämästäni olessani taapero. Hän asui Kaisan ja Mikon kanssa. Alkoi käydä töissä ja hylkäsi meidät. Nämä olivat vaikeita aikoja.Äitini sai ylennyksen entisen johtajan siirryttyä eläkkeelle, joten haasteeksi tuli johda sairaalaa ja kasvata taaperoa yksin. Onneksi löysimme hyvän kotihoitajan minulle ja äidin aikaa riitti hieman enemmän johtajana, kuin ainoana kirurgina, sillä hän palkkasi lisää koulutettua henkilöstöä ja käytti osan rahoistamme sairaalan rahojen lisäksi. Aloimme tässä kohtaa siis olla jo aika rikkaita.

Oli varmasti hankalaa, kun jokainen ystävä alkoi vähitellen poistua keskuudesta, kun äiti läheni vanhuutta. Hän oli kylän rakastettu. Kaikki jonottivat hänen hoitoihinsa, koska johtajuuden lisäksi hän teki töitä, kuten kaikki muutkin työntekijät. Hän jakoi neuvoja ja muistan lapsuudestani, kuinka puhelin aina soi päivästä toiseen useita kertoja kaikkien pyyytäessä neuvoja elämäänsä. Äitini on upea ja palvon häntä.

Kaisa ja minä kasvoimme, kuin paita ja peppu. Teimme yhteisiä retkiä äitini kanssa, koska heillä ei ollut varaa. Hän oli maailman paras äiti, kun otti siskoni aina mukaan. Olihan siskoni, kuitenkin elävä esimerkki suhteen epäonnistumisesta.

Ulkoilimme ja puistoilimme paljon peruskoulu aikana kaksin Kaisan kanssa. Kävimme kahviloissa ja kyläilimme toisillamme. Äiti, kuitenkin vaati, että ennemmin ulkona. Siskostani oli siis paljastunut kaiken tämän jälkeen kleptomaani.

Emme siis, koskaan päässeet helpommalla. Olin, kuitenkin kyllästynyt perheeseemme. Jatkuvia riitoja, sääntöjä ja tarkkoj kotiintuloaikoja. Päätimme usein siis olla myöhään ulkona ja rikkoa rajoja huolella. Se sai äitini huolestumaan ja tuntemaan itsensä usein epäonnituneeksi. Ei ollutkaan sama asia johtaa sairaalaa, kuin olla kodin "pää".

Ei äitini koskaan rankaissut minua kovin, kiroillut kuulleni tai huutanut. Muistan kyllä yhden kerran, kun tulin arkena kotiin poliisien etsiessä meitä aamuyön pikkutunneilla. Vanhemmat olivat valtavan huolissaan. Äiti määräsi puhelimen pois ja siskon näkemisen VIIKOKSI kieltoon. Tämä oli typerää mielestäni, nykyään ymmärrän. Alkoi vaihtoehdot loppua. Ja siitä puheen ollen...

Äitini koki, ettei pärjännyt enää yksin. Mikon ja isän suhde oli kariutunut, joten äiti kutsui hänet ja Kaisan jouluna meille. Joulu oli, mitä ikimuistoisin. Vanhempani kaikkien vuosien jälkeen karasivat naimisiin yhteisen hyvän nimiin ja kauan sisällä velloneisiin vanhoihin tunteisiin vedoten.

Kutsun tätä joulua katastrofiksi.

Siskoni jäi yöksi saimme paljon lahjoja Kalevi Kuurlalta. Joulu päättyi, kuitenkin riitaisasti ja vanhempani ottivat yhteen useita kertoja fyysisesti sekö sanallisesti. Suhdettä kesti muutaman vuoden huonossa valossa. Ulospäin toki näytti hyvältä, Jos ei aviotonta siskoani ei laskettu. Onneksi he, kuitenkin päätyivät eroon. Isäni katosi elämästäni jälleen viiden vuoden ajaksi kai häpeästä johtuen. Ero hoidettiin asiallisesti, ettei sitä pyöriteltäisi lehdissä.

Olimme, kuitenkin kuuluisia äitini hyväntekeväisyys työn nimissä. Ravasin lapsena jo paljon tapahtumissa mm. rantojensiivous ja kövelyt jonkun terveysasian vuoksi. Suuntasin koko peruskouluajan kaiken tuntemani näyttelykerhoon, jossa loistin ja sain palkintoja.

Teini-iässä, kuitenkin loeptin näyttelyn. Aloitin cheerleaderin, jotta olisin suosittu tyttö. Päätin alkaa loistamaan parras valoissa. Äitini oli ihmeissään yhtäkkisestä muutoksesta ulkoisesti ja sisäisesti, mutta tein mitä halusin ja tämä tuntui myös kovin oikealta.

Kyllä, oikein näit. Kuvassa on isäni. Korjasimme välimme ja olemme jälleen tekemisissä. Isäni on kasvanut henkisesti paljon ja koitamme kiriä menetettyjä vuosia yhdessä. Päätin tämän kunniaksi ottaa iäni sukunimen omani etuliitteeksi. Tämä ehkä hieman kirpaisi äitiäni kaiken jälkeen, mutta kukaan ei sanonut, että äitinä olo olisi helppoa tai ainakaan minun kasvattamiseni.

Tämä siis on tarinani. Minä olen Brianna Kibo-Lidol. Jääthän lukemaan tarinaa ja seuraamaan sukumme kasvua. Ensijaisesti minun loistoani. Se on, mitä kovasti toivon. Aloitetaan ensi osassa käymässä vielä vähän lukioaikaani läpi, jotta ymmärrätte, missä pian mennään!